Ko nyt menet vielä joen ranthaan, niin saatat nähä sielä kelluvat roihut. Kamehraan niitä en osannu kunnola vangita, mutta toivottavasti näistä kuvista pääset tunnelhmaan ja pienelä mielikuvituksela pystyt tulet sinne kuvittelehmaan, jos et paikale pääse.
Koulula meilä oli taas mukava juhla. Väylä yhistää meät ruottin puohleen ja vastarannala asuhviin, vaikka välilä se on keinotekosen rajan muo’ossa meät erottanukki. Kieli jota kummalaki puolela puhuthaan, meänkieli, kuitenki lujittaa meän samanlaista identiteettiä. Tämmösiä jäi mulle päälimäisenä miehleen kirjailija ja filosofian tohtori Bengt Pohjasen juhlapuhheesta Meän kieli, meän mieli, meän Väylä. Mukavan tunnelman loi myös Kaulasen Karin ja Välimaan Jussin säestämät musiikkiesitykset, muita esityksiä unohtamatta. Kyllä tämä Tornionjokilaakso vain on ainutlaatunen paikka!
Muuraissaaren kohala näky illala isompi valkea.